Tarinamme

En ole aiemmin ollut erityisen eläinrakas ja enkä varsinkaan pitänyt kissoista. Nuorempana minulla oli sisareni kissa hoidossa, enkä uskaltanut edes ottaa sitä syliin!

Mutta sitten tulivat kohtalon hetket. Olin Thaimaassa töissä 2000 vuoden alusta yhteensä noin 8 vuotta ja siellä tunnetusti on paljon kissoja ilman varsinaista omistajaa. Ystäväni löysi liki vastasyntyneen, emonsa hylkäämän pennun viidakosta paikallisen ravintolan takapihalta. Hän ei hennonnut jättääsitä sinne, vaan otti sen hoitaakseen ja omakseen. Tästä alkoi Rambo-kissan tarina. Pikkuinen pentu sinnitteli ja jäi henkiin ystäväni hyvässä hoidossa ja kissasta tuli terve kolli-rontti. Ystävälleni tuli kuitenkin puolen vuoden päästä aika lähteä takaisin Suomeen, eikä hän voinut viedä kissaa mukanaan. Koska itse asuin kokonaan Thaimaassa, hän pyysi ja aneli, että ottaisin Rambon itselleni. Suurin kauhunsekaisin tuntein ystäväni yllyttämänä otin Rambon hoiviini ja alun vaikeuksien ja opettelujen kautta totuimme toisiimme ja Rambo otti minut uudeksi "emokseen".

Näin elelimme Rambon kanssa vuoden verran, kunnes pieni, noin 4 kk ikäinen kissanpentu tuli suurella maukumisella pyörimään piha-alueellamme ja kotiimme. Kissa ei hellittänyt eikä antanut periksi vaan kaikesta estelystä huolimatta muutti väkisin kotiimme. Yritin tarjota kissaa ystävilleni, koska tiesin, että Rambo ei toista kissaa helposti hyväksy. Mutta minun onnekseni kukaan ei huolinut pentua. Tästä alkoi Viivi-kissan tarina.

Minulle tuli myös aika muuttaa takaisin Suomeen ja halusin molemmat kissani mukanani tänne Pohjolaan. Aikansa niissä järjestelyissä meni, mutta kaikki meni hyvin ja kissat tottuivat nopeasti Suomen olosuhteisiin ja ne jopa käyvät pikkupakkasilla pyörähtämässä ulkona!

Minulla on tekstiilialan koulutus jo nuoruudesta ja olen nyt jatkanut tekstiilialan opintoja. Palattuani Suomeen toiveenani oli aloittaa tekstiilityöt uudestaan vuosien tauon jälkeen. Yrittäjyys oli myös haaveena, mutta vierähti vuosia, ennenkuin tähän tuli mahdollisuus ja sain vuokrattua työtilan kangaspuille ja huovutustyölle.

Tästä alkoi lemmikkituotteiden huovuttaminen kudonnan jäätyä tauolle. Kissani ovat olleet minulle kohtaloni ja suunnannäyttäjät, ilman niitä en nyt tekisi tätä.

Kirsi Lehtinen